Asia osuu juuri tähän Lekan pointtiin: minun tapauksessa isoisäni on nimenomaan ajellut tällä vespalla tässä värissä, joten sillä on historiaa ja ihmisillä on siitä tarinoita. Jos maalaan sen alkuperäiseen harmaaseen, vespa on parhaimmillaan sellainen kuin se on tehtaalta tullessaan ollut mutta yksilöhistoria hämärtyy.
Eli onko yksilöhistorialla museorekisteröinnissä väliä? Tai oikeastaan väliä lausunnonantajalle?
Ymmärrän hyvin Markon ja Jorman kommentin, jos museorekisteröinnin tavoite on ainoastaan säilyttää ajoneuvojen historia juuri sellaisena kuin ne aikanaan uutena olivat. Ei se minullekaan mahdottomuus ole maalauttaa vespaa alkuperäiseen väriin mutta ainakin suvulleni tässä tapauksessa yksilöhistorialla on lisäarvoa kun se on hyvin tiedossa.
Museorekisteröinnillä on kuitenkin etua sekä vakuutusmaksuissa, varsinkin kun ajoa olisi uutuudenviehätyksen laannuttua ehkä kymmenen kertaa kesässä kauniilla kelillä, että ihan tuollaisen kohta 60 vuotiaan laitteen arvossa, vaikka sitä ei tarkoittaisikaan myytäväksi.